Who wants to be a millionaire?

Negative or positive

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

There are two sides of everything; positive-negative, outside-inside, deductive-inductive, own solution or adapted…to knowledge, I mean…

You do all this in everyday life; solve problems by yourself or ask for help. A TV Show called ”Who Wants to Be a Millionaire” is a good example of everyday decision making. Do you rely on your own knowledge or do you ask for help? In the game, you have three options for external assistance (phone call, audience or 50/50) or you may rely on your own knowledge or intuition. These are your basic options in all decision-making challenges. And this is, too, the starting point for your thesis work. This why we theories, models, frameworks, norm, laws and so on. To assist you in problem solving and development.

But how? Come back for more…

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: | Kommentoi

Teräsvaari is now in growing demand!

Now, and since 30/10/16, I have been a triple grandfather and, hence, I realized that I have to start sharing my behavioral skills and experiences in everyday life with a team of growing toddlers, university students, friends and others in my social network before it is too late;). In the past years, I have been lecturing Applied Research and Development in my learning institution. It has come to my attention that even my adult business students find it difficult to apply research concepts and theories in their development project work with business and other organizations.

I have experienced that there is a strong relationship between scientific theories, models, frames, concepts, norms, laws etc and our everyday decision making that most of us are not aware of. I have started to teach this relationship by using examples from my ordinary life in order to make this relationship visible and more comprehensive.

Please, stay tuned and read next week about my observations and experiences concerning science in everyday life. Too complicated? If so, you are in the right company;) My next session will unravel some of the mysteries between scientific and everyday thinking. Stay tuned!

Teräsvaari

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

VAARIUDEN KARIT JA TURVASATAMAT

Vaarina olo on prosessi, joka kehittää itsetuntemusta enemmän uskoitkaan.Vaari rakastaa pieniä taaperoita omalla erityisellä tavallaan, ei niin kuin omia lapsia silloin joskus vaan nyt, ei niin kuin uusi hahmo, ”the other”, uusi ilmestys, toinen mahdollisuus ”isyyteen” tai second wind in life, niin kuin uskon merellä purjehtijat sanovat. Ei ole toista mahdollisuutta, on vain elämän kestävä jatkumo johon voi itse vaikuttaa tässä ja nyt!

Ottakaa kaikki vaarit, nykyiset ja tulevat, koppi tästä mahdollisuudesta! Älä ajattele, että en minä osaa olla lastenlasten kanssa yksin; tarvitsen tähänkin ”vaimon” rinnalleni – ei vaan ota vastuu sellaisena kuin se avautuu, mahdollisuutena kasvaa itsekin, myötäolemista ja uusia ihmeitä, kohtaamisia ihan yksinkin (vaikka kumppani olisikin vierelläsi;).

Vaarius on mahdollisuus seilata rakkauden tyynellä ja myrskyisällä merellä kohti ihmisyyden ihmettä. Vaariudessa ei ole vain kareja ja turvasatamia – se on täynnä mahdollisuuksia tutustua itseen, tyttäreen ja hänen tapaansa elää. Rakasta lastasi niin myötä kuin vastamäessäkin. Ole viisas ja myönnä virheesi joita voi ilmaantua kymmenien vuosien jälkeenkin, yllättäen, puskista, omilta lapsilta. Olet edelleen ensisijaisesti omien lastesi isä ja sellaisen pysyt myös vaarina.

Rakasta lapsenlapsiasi niin kuin rakastat lastasi!

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

MITÄ PAINAVAMPANA LAPSI SYNTYY, SEN PAREMMIN HÄN MENESTYY…ONKO NÄIN?

Kesä 2015

Kuulin hyvältä tutkija-ystävältäni, että Kaliforniassa on tehty pitkittäistutkimus, jossa on verrattu lapsen syntymäpainoa koulumenestykseen kymmenen vuoden ajanjaksona ja tulokseksi on saatu, että ne korreloivat keskenään: mitä painavampi beibi, sen menestyneempi oppilas koulussa.

Kaikki vaarit, pitäkää osaltanne huolta siitä, että tyttärienne raskausaika on suloinen ja piiiiiiiiiiiiiiiitkä!

Teräsvaari venesatamassa kesällä 2015

Ja sitten pitää tietty vielä varmentaa kausaliteetti monesta eri näkökulmasta…)

Teräsvaari

Lähde:
The Effects of Poor Neonatal Health on Children’s Cognitive Development
By David Figlio, Jonathan Guryan, Krzysztof Karbownik, and Jeffrey Roth (2014)

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

VAARINA OLEMISEN KEVEYS JA VASTUU

Heips,

olin eilen kahden lapsenlapseni luona hetken ja muistin taas kerran olla puuttumatta kasvatuksen ”negatiiviseen kenttään” eli kieltämiseen melkein siinä onnistuen:) Mietin miten omat stereotypiani ohjaavat ajatteluani ja sitä kautta toimintaani, jos en osaa reflektoida ajatteluani siinä välissä. Huomasin myös, että samaa ikäluokkaa oleva naapurini on minulle läheisempi (ja turvallisempi) vertaistuki ja kokemusasiantuntija kuin lapseni.

Palattuani omaan kotiini huomasin ajattelevani nuoren isän ja vanhan vaarin välistä persoonallisuuskuilua ja miten kuilu ilmenee minussa nyt vaarina. Onko minussa tapahtunut muutosta (tai jopa positiivista kehitystä;) sitten oman varhaisisyyteni? Voisin väittää ettei paljoakaan; edelleen toivon saavani mennä pojan kanssa urheilukentälle kaksistaan ja olla kuin ”mies miehelle”. Minulla ei ole paljoa annettavaa hiekkalaatikolla tai ainakin pitkästyn ellen sitten löydä jotain mielenkiintoista tekemistä. Saman piirteen huomasin lapsenpojassani. Hän kantoi vettä kahden pienen pyyhkeen päälle ja tunnusteli aina kädellä miltä läpimärkä pinta tuntui kunnes siirtyi seuraavaan puuhaan. JP-kentällä sen sijaan jaksaisimme potkia palloa tuntikaupalla kunnes olisimme itse kuin ”märkä rätti”.

Siirrän siis kaikki stereotypiani eteenpäin, joten varokaa kaikki modernit äidit – täältä tulee uusi Messi ja vaari on Messissä – iltatähtenä!

Iltatähti

Teräsvaari

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

VOIMAUTTAVIA HAVAINTOJA PÄIVÄSTÄ LAUANTAINA 16/5/15

Päivän saldo klo 12.00 mennessä on seuraava. Tyttäreni on kirjoittanut hyvän tiivistelmän lapsen synnytykseen valmistautumisesta kaikille ensisynnyttäjille; luin sen aamulla. Voisiko Teräsvaarikin kirjoittaa Ensisynnyttäjän oppaan kaikkien vaarien näkökulmasta! Ainakin siihen tulisi seuraavat seikat: vaari -sanan ymmärtäminen ja ”hyväksyminen”; minä olen kohta vaari ja se tarkoittaa väistämättä vanhenemista ja omaan ”uroisuuteen” havahtumista sekä muutosta oman lapsilauman hierarkiassa. Toiseksi se saattaa tarkoittaa saamaa kuin keittiöni ikkunan maalipinnan rapautuminen. Lasipinnalle satoi nimittäin eilen vettä ja tänään aamulla ikkunan puitteissa oleva maali oli hiirenkorvalla. Joko annat sen olla tai sitten  teet asialle jotain…kauneuskirurgiaa vai määräaikaishuoltoa…tässä ajassa kun pitää näyttää hyvältä? Kyyneleet puhdistavat ja voivat olla merkki jostain paremmasta. Olenko minä itkenyt viime aikoina?

Sain tänään aamulla rohkaisuviestin eräältä tuntemattomalta. Kuinka se tuntuikaan hyvältä! Ainakin hetken, jos toisenkin! Tuntemattomalta. Kiitos!

Kolmanneksi, päätin nyt jättää hetkeksi kaiken pohtimisen vähemmälle ja mennä seuraavaan kokemukseen, mikä se sitten onkaan – avoimesti, kasvojen iho hiirenkorvalla mutta samalla katse kirkkaana – vaarina:)

Myllytiellä

Myllytiellä

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , | Kommentoi

UUTTA TIETOA TERÄSVAARIN MOTIVAATIOSTA – OSA 1

Luin tänään yhden ohjattavani opinnäytetyötä joka koski Help Desk -työntekijöiden työmotivaatiota. Raportissaan hän kertoi esimerkin siitä, miten jotkut työntekijät eivät pitäneet siitä, että heidän nimensä mainittiin helpparin osastokokouksissa, oli asia sitten kuinka positiivinen tahansa. Kärsin itse samasta ilmiöstä aina kun olin erään kehittämisryhmän palavereissa. En kokenut kuuluvani ryhmään ja toisaalta olin hyvin frustroitunut; miksi en halunnut kuulua ryhmään mutta samalla ahdistuin asiasta? Palaveriin meneminen oli aina yhtä tanssia paholaisen kanssa mutta menin silti – melkein aina:)

Olinko yksinkertaisesti itse väärin asennoitunut vaikka yhteisössä tehtiin periaatteessa asiat ihan hyvin ja esimies oli aivan loistava?

Vai olinko osallisena kokonaan väärässä ”tarinassa”, jonka käsikirjoitukseen en voinut tai halunnut enää vaikuttaa? Tästä luultavasti oli kysymys. En päässyt millään tarinan sankariksi, koska sen roolin oli ottanut eräs toinen henkilö. En myöskään ollut halukas sankarin varjoksi, joka itse kasvaisi tarinan aikana. Tästähän asia kiikasti! Olin siihen asiantuntijaorganisaatioon mielestäni liian ”erilainen” (lue fiksu) ja siksi minusta tuli lopuksi dokumentin epäonnistunut varjo eli konna. Ehdotuksiini suhtauduttiin aina viileästi tai sankari ne lopulta torppasi.

Nyt on perinnöllinen sairauteni edennyt jo siihen vaheeseen, että fiksuudesta ei voi enää puhua kuin menneessä aikamuodossa. Minulle on työelämässä tarjolla enää vain konnan rooleja mutta niissä tulen pärjäämään hyvin – olenhan saanut jo harjoitella ihan riittävästä. Minua motivoi enää vain varjo itsestäni ja se varjo kasvaa koko ajan yhä isommaksi. Varjo ymmärtää, että motivointi on kollektiivinen juoni saada itsestä kaikki irti vain sellaisen tuloksen vuoksi, jonka joku toinen tai toiset lopulta omistavat.

Mutta yksi varjosankaruuden näkökulma on mielenkiintoinen – varjostakin voi nimittäin tulla jonkinmoinen Teräsvaari, vaikka sankarin ”omistavatkin” minun tyttäreni ja hänen miehensä. Havahduinko itsekkään motivaationi valheellisuuteen vasta muiden varjossa?

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi